Happy Halloween!

Lapset olivat kipeinä tänään, joten lääkärireissun jälkeen teimme puolihämärissä vain pienen ajelun katsoen Halloween-koristeiden kuningatar-katua Michigan avenueta Pasadenassa. Siellä oli naapurusto pistänyt parastaan. Halloween-koristeiden seassa näkyi paljon Obama-kylttejä (meidänkin kylttimme tuli vihdoin tänään muuten). Sen jälkeen lapset kävivät naapurissa karkkijakeppostelemassa (kuvassa Luke Skywalker ja kurpitsaksi naamioitunut luuranko).

Kiipeilypuisto

Pasadenassa on Mountain Avenuella 210-motarin lähellä varsinainen helmi piilossa. Brenner Parkissa voi kiipeillä! Puistossa on lisäksi keinut ja hiekkalaatikko.

Kylttejä pihalle vaalihumussa.

Koska emme saa äänestää, ostin meille pihakylttejä, jotta saisimme jollakin tapaa äänemme kuuluviin. Obama-kyltti on vasta postissa. Prop 37 on lakialoite, jossa vaaditaan ruokiin merkintöjä, jos niissä on geenimuunneltuja ainesosia. Vielä viikko vaaleihin. Kiinnostavaa on, että Miion koulussa on vaalipäivänä ns. "minimum day", jolloin lapset pääsevät kotiin jo kello 12.45.

Vaalit mielessä.

Sain juuri kansalaisliikkeen sähköpostilistalta viestin hienosta videosta, jonka on tehnyt 13-vuotias kalifornialaispoika. Hän halusi äitinsä mukaan levittää sanaa geenimuuntelusta, josta äänestetään Kaliforniassa tulevien presidentivaalien yhteydessä. Jos lakialoite Prop 37 hyväksytään, Kaliforniassa täytyy jatkossa merkitä ruokiin, jos ne sisältävät geenimuunneltuja ainesosia. Ilman merkintöjä GMO-ruokia voi välttää ainoastaan ostamalla luomua. Aloite herättää paljon tunteita alueemme asukkaissa, ja jopa mielenosoituksia järjestetään. Yritän käydä kuvaamassa yhden lähellä järjestettävän ensi viikolla.
Tässä linkki videoon:
http://youtu.be/AaQ_oDXWWmQ
Tilasimme eilen kahdellakympillä Obama-kyltin pihalle. Laitan siitä kuvan, kun se saapuu.

No onkos tullut talvi kesän keskelle?

Losissa kun kerran ollaan täällä kuvataan paljon elokuvia. Ajoin tänään ystävän luo lajittelemaan luontaistuoteosuuskunnan tilausta, kun hätkähdin yhtäkkiä nähdessäni tämän lumisen talon. En voinut pysähtyä pitkäksi aikaa ottamaan kuvaa, etten tukkisi liikennettä. Kuvausautot tukkivat toisen puolen tietä. Kuva voisi siis olla parempikin. Mutta pääsette kuitenkin tunnelmaan. Tässä toinen näppäykseni ennen kuin huristin tieheni tuntien itseni paparazziksi (onko noi tyypit tossa kuvassa jotain kuuluisia vai jotain roudareita vaan?)

Ystäväni asuu vähän kalliimmalla asuinalueella, ja eipä näkynyt Obama/Biden-kylttejä tai paljon muitakaan vaaliplakaatteja. Bongasin yhden Romney-kyltin. Näköjään keskiluokkaiset ja työväenluokkaiset asuinalueet ovat innokkaampia mainostamaan kandidaattiaan, joka on yleensä Obama tällä seudulla. Toista oli Louisianassa.

Sitä olen miettinyt, että kun vaalien yhteydessä äänestetään myös paikallisista osavaltion asioista kuten siitä, pitäisikö ruokiin laittaa merkintä, jos siinä on käytetty geenimanipuloituja ainesosia tai pitäisikö nostaa veroja, jotta julkiset koulut saisivat lisää rahaa (tai vaihtoehtoisesti leikata niiltä rahaa) - odottakaa, vedän henkeä - niin kyllä pysyvästi maassa asuvien (lue "minun") pitäisi saada äänestää niistä asioista, oli kansalainen tai ei. Emme tällä hetkellä saa äänestää kummankaan kotimaamme paikallisista asioista, kun Suomen kunnallisvaaleissakaan emme äänestää saa. Onneksi ei kaikkea äänioikeutta ole sentään otettu pois ulkosuomalaiseltakaan.

Tällä viikolla oli toinen vaaliväittely ja Facebookin perusteella kaikki kohisivat, mutta kasvotusten ei kukaan avaa keskustelua politiikasta. Se on täälläkin näköjään jonkinlainen tabu, ei vain Louisianassa.

Kohta taas autojonoon lasta noutamaan ja sitten menemme tapaamaan muita ulkosuomalaisia. 

Kuusistot eivät mene kaupaksi.

Tarkistan aina pasadenalaisella Actz-kirppiksellä (Walnut St/Hill Ave) käydessäni, ovatko nämä suomalaiset murtomaasukset jo menneet kaupaksi. Siellä ne aina tököttävät. Säälistä varmaan ostan ne vielä jonakin koti-ikävän hetkenä.

Aisteja nollaamassa autiomaassa

Käymme muutaman kerran vuodessa telttailemassa kalliokiipeilyryhmän kanssa autiomaassa. Joshua Tree -kansallispuisto on parin tunnin ajomatkan päässä Los Angelesista itään. Puisto on saanut nimensä siellä kasvavista Joshua Tree -puista (kuvassa). Kallio- ja kivirykelmineen se on otollinen paikka kalliokiipeilyyn välineillä ja ilman. Myös patikointimaastona alue on upeaa. Hyviä aikoja vierailulle on loka-joulukuu ja maalis-huhtikuu. Muulloin on liian kylmä tai kuuma. Autiomaassa sää voi vaihtua nopeasti. Yöllä on kylmä, päivällä kuuma ja sade voi alkaa yllättäen. Tuulet ovat kovia joskus myös.

Joshua treessä on lapsille paljon mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä, mitä kaupungissa ei pääse kokemaan. Voi kiipeillä ja tutkia luontoa. Olemme nähneet kojootin, kaneja ja mitä uskomattomampia ötököitä. Miio ja Ville ovat kiipeilleet köysienkin kanssa, minä ja Leo olemme vielä odotelleet enimmäkseen maan tasalla. Tänä viikonloppuna kuumeilu lyhensi reissumme yhteen yöhön, ensi kuussa uudestaan. Lyhytkin käynti autiomaahan on aina virkistävä. Hiljaisuus, kirkas tähtitaivas ja ylimääräisen stimulaation puute rauhoittaa mielet.

Paljon Obaman mainoksia, vain yksi Romney lähikaduilla

Tämä kännykällä näpätty vaalimainoskuva ei ole erityisen hyvä, mutta siihen liittyy tarina. Olin kävelyllä lasten kanssa. Bussipysäkeillä ei ole mainoksia, mutta ihmiset julistavat omaa ehdokastaan usein pihallaan pienillä kylteillä. Laskeskelin talojen pihoissa olevia vaalimainoksia ja huomasin, että naapurustostamme löytyy vain yksi Romneyn kannattaja (ainakin sen julkisesti myöntävä siis) ja lukuisia Obaman kannattajia. Putosin laskuista jossain vaiheessa.

Marraskuun presidentinvaalien yhteydessä äänestetään myös monesta muusta asiasta osavaltiotasolla (järkevää minusta muuten yhdistää vaaleja tällä tavalla, ei tarvitse jatkuvasti rampata vaaliuurnilla) ja pihamainoksissa mainostetaan myös omaa ehdokasta osavaltion päättäviin elimiin ja kantoja eri lakiehdotuksiin. Erityisen epäsuosittu vaikuttaa olevan vaalirahoitukseen liittyvä lakialoite 32, jota Clintonkin kävi tällä viikolla täällä Kaliforniassa vastustamassa.

Niin mutta se taloon liittyvä tarina. Olin näppäämässä kuvaa, kun huomasin naisen työntämässä täsmälleen samanlaisia rattaita kuin meillä. Hän uteli kohteliaasti kuvaamisestani. Kerroin blogistani ja myös selitin entisen työtehtäväni lisäävän kiinnostustani vaaleihin, vaalimainontaan ja sen sellaiseen. Nainen esittäytyi, kertoi olevansa kuvataiteilija ja asuvansa talossa, josta juuri näppäsin kuvan. Hänellä on samanikäinen poika kuin Leo, ja rupateltuamme tovin saimme kutsun sisälle. Lapset leikkivät jonkin aikaa, Miio sai pienen koristepapukaijan ja vaihdoimme numeroita tulevia playdateja varten.

Uusin amerikkalainen iltapäiväharrastuksemme: CAR LINE

Miio aloitti koulun julkisessa charter-koulussa. Hän on eskarilaisena koulun multiage-luokassa, jossa on 47 4-7-vuotiasta lasta. Olisikohan ikähaitari jopa 4-8, jos oletetaan, että joku aloittaa eskarin vasta 6-vuotiaana kuten Miio ja on ryhmässä kaksi vuotta. Opettajia on 3-4 aina paikalla ja tällä hetkellä käsittääkseni yksi avustajakin. Ala-aste on iso ja lähes kaikki kulkevat kouluun autolla. Monet ajavat kauempaakin, koska progressiivinen koulu on hyvässä maineessa. Oppilaiden kouluun tuominen ja haku toimitetaan amerikkalaiseen tapaan autojonossa. Autojonoon voi aamulla mennä kello 7.40 ja pudottaa lapsen portille, joss opettajat vastassa. Haku tapahtuu 14.45, jolloin käydään auton kanssa taas jonoon. Ikkunaan liimataan lapsen nimi lapulla ja kun pääset kohdalle, opettaja huutaa megafoniin lapsen nimen ja katoksen alla odottavasta lapsilaumasta ohjaillaan lapsi autoon. Vanhempi ei saa nousta autosta koko prosessin aikana, ettei sotketa jonon vasemmalla puolella tapahtuvaa auto- ja jalankulkuliikennettä. Koulu toivoo, että kaaoksen välttämiseksi kaikki käyttäisivät autojonoa, mutta koska koulu on lapsikeskeinen ja vanhempi jostain syystä kokee, että lapsi tarvitsee saattamisen aamulla tai suoraan pihalta haun iltapäivällä, saa myös parkkeerata (jos vapaan paikan löytää) ja hakea suojatietä pitkin lapsen myös jonottamatta.

Huomaa, kuinka lähellä vuoria koulu on! Muutama viikko sitten karhuperhe harhaili alueella ja koululta tuli soitto, että lapsia ei voi hakea, koska he ovat sheriffin käskystä sisätiloissa lukkojen takana, kunnes karhut poistuvat paikalta. Lapsista koko juttu oli jännittävä ja opettajat olivat kertoneet heille karhuista.

Eagle Rockissa on vilkuttava kissakin!

Käyn nykyisin Leon kanssa pari kertaa viikossa Losin postinumeroiden puolella, Swork-kahvilassa ja Mothersong-maailmanmusiikkimuskarissa trendikkäässä Eagle Rock -kaupunginosassa. Se on meiltä 10 minuutin ajomatkan päässä. Leosta Eagle Rockissa on parasta tämä vilkuttava kiinalainen onnen kissa, käymme aina ensiksi katsastamassa sen erään hierontapaikan näyteikkunasta. Minäkin halajan Eagle Rockiin ja selaan Craigslististä taloilmoituksia (katso vaikka tätä, aika ihana vaikka vuokra vähän liian kallis. Tai tämä!). Ai miksi Eagle Rockiin? Siellä voi kävellä tarpeellisiin paikkoihin eli kahvilaan, muskariin, Trader Joesiin, Blue Hen -ravintolaan (gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja ja lähiluomuruokaa, vietnamilaista kaiken lisäksi), torille, kirjastoon jne. Villen töihinkin olisi varmaan vielä pyörämatka (tarkistettava). Miion uusi koulu on kauempana, mutta alueelta voisi ehkä kulkea useamman oppilaan kimppakyydillä (uusi koulu suosittu Eagle Rockin taiteilijaperheiden keskuudessa) tai vaihtaa Eagle Rockin vaihtoehtokouluihin. Ainakin voi aina haaveilla!

Eagle Rock oli muutama vuosi sitten vain surkea Losin lähiö, eikä siellä ollut paljon kauppoja. Asunnot olivat halpoja. Sittemmin siitä on tullut trendikäs, haluttu ja boheemi kaupunginosa ja asuntojen hinnat ovat nousseet reippaasti. Lue lisää Eagle Rockin kasvojenkohotuksesta NY Timesista.

Tässä me asutaan.

Meillä on pieni aurinkoinen tontun talo. Talo muistuttaa aika lailla kesämökkiä, tein ikkunoihin ruudulliset verhotkin. Jaamme tontin ja takapihamme naapureiden kanssa ja vietämme usein aika yhteisöllistä elämää. Elo on usein kuin suomalaisessa rivitalossa, kun leikitään yhdessä pihalla naapurin lapsen kanssa. Hyvinä puolina on se, että tarvittaessa voidaan vahtia toistemme lapsia ja muutenkin auttaa lähellä kun asutaan. Naapurin voi vaikka hälyttää kurkkaamaan, onko hella jäänyt päälle.